Le printemps

Yritin tuossa vilkuilla mitä vielä viikko sitten ajattelin tänne kirjoittavani (vaan en sitten kuitenkaan selvinnyt), mutta eihän siitä mitään tullut tässä minun nykyisessä mielentilassani. Tänne on nimittäin vihdoin saapunut kevät hyvine ilmoineen ja sen myötä oon jo aikalailla valmis kesää varten! Tänä aamuna kun heräilin vapaapäivään ja aurinko porotti ikkunasta oli mieli sen verran kesäinen, että jos lämpötilat ei olisi vielä ihan sen verran matalat, niin minä olisin jo syömässä jäätelöä kesämekossa ulkona.

Minulle viime aikoihin kuuluu taas vähän paikkojen näkemistä, harjoittelu sekä koko perheen vierailu!

Käytiin muiden vaihtareiden kanssa taas kierroksella maihinnousurannikoilla ja pakko sanoa, että monessa paikassa se on todella läsnä koko ajan. Suoranaista paikallishistoriaa.

St. Mère-Église, jonne pudotettiin paljon laskuvarjosotilaita. Eräs sotilas oli jäänyt jumiin kirkkoon kuten tässä kuvassa esiintyvä patsas, ja teeskennellyt kuollutta useamman tunnin ajan että saksalaiset eivät huomaisi häntä. Myöhemmin tämä samainen sotilas otettiin ensin vangiksi ja myöhemmin hän liittyi takaisin liittoutuneiden rintamaan.

Vierailtiin myös samaisessa paikassa sijaitsevassa museossa joka oli kyllä ehkä paras jossa olen tähän mennessä käynyt. Ei kaikilta osin, mutta siellä oli yksi tila joka kyllä oli samalla pelottava että vaikuttava, kaikilla äänitehosteilla ja muilla se paikka sai vietyä minut sen verran siihen tunnelmaan että olin jo aika peloissani. Mutta edelleenkin olen vaikuttunut ja hyvä museo oli!

Vierailtiin myös Utah Beachilla, jossa näkyi pääosin rantaa. Siellä oli myös museo mutta sinne päätin olla menemättä tällä kertaa, koska samaa asiaa niissä loppujen lopuksi aina on.

Pointe du Hoc. Täällä oli saksalaisten bunkkereita ja koko paikka pommitettiin aika tehokkaasti ja sellaiseksi se on sitten jätetty. Kuopista voi vähän nähdä miten paljon pommeja sinne onkaan tiputettu.

Uudemman kerran käytiin amerikkalaisella hautausmaalla. Kyllä se vetää vaan aina hiljaiseksi nähdä ne loputtomat rivit hautoja.

Päivä päätettiin Arromanchesiin, jossa katsottiin vielä video joka oli kyllä hyvin tehty. Tunnelmallinen päivä ja tunnelmallinen video. Tuolla paikassa näkyy myös jäännöksiä siitä satamasta mitä sodan aikana rakennettiin sotilaille (nuo mustat möykyt vedessä).

Perheen vierailulla tutustuttiin niin Pariisiin kuin kierreltiin vähän eri paikkoja niin Normandiassa kuin vähän Bretagnen puolella.

Iskän ainoa toive oli nähdä Jim Morrisonin hauta.

(Nähtiin Notre Damen edustalla räntäsateessa niin hääpuku-kuvausryhmän että ihka oikean hääparin jotka hekin ottivat valokuvia vähissä vaatteissa. Palelsi jo koko ajatus.)

Ja äiti halusi käydä Eiffel-tornissa.

Koko reissun aikana saatiin vain yksi kohtuullinen perheselfie.

Arromanchesista löytyi tämä taideteos joka oli tehty seinään. Sattumalta satuttiin ajamaan sen ohi, en muuten edes ollut tietoinen koko asiasta.

Pariisia näkyy pääasiassa vain näissä kuvissa, mutta käytiin myös mm. Mont Saint-Michelissä ja maihinnousurannikoilla. Tuttuja paikkoja jo minulle, mutta ei se haitannut ollenkaan. Ylipäänsä oli mukavaa nähdä perhettä taas ja kun sain tuliaisiksi niin ruisleipää kuin lakritsia ja suklaata niin mikäs sen parempaa!