Le soleil est mort

Täällä oli erittäin hyvä ilma. Kunnes ei ollutkaan enää. Nyt tuulee ja sataa vettä, ei mitään ihmeellistä siis. Edelleen kuitenkin lämmintä ajatellen että vasta helmikuun alku. Kaksi vuotta sitten keväällä ihmeteltiin koko perheen voimin kuinka rypsi (tai rapsi) jo kukki Englannin pelloilla maaliskuussa, no täällä pellot kellertää jo nyt.

Kahdella EIC:n järjestämällä reissulla olen tosiaan tähän mennessä käynyt, joista ensimmäinen kohdistui Mont Saint-Micheliin. Unescon maailmanperintökohde ja turistirysä, kun oikeita asukkaita siellä on noin viisi kappaletta mutta turisteja käy melkein kaksi ja puoli miljoonaa vuodessa.

Etukäteen kun olin jo katsellut kuvia paikasta, niin odotukset olivat korkealla. Siitä syystä olin hieman pettynyt kun meitä vastaanotti tällainen näky.

Oli tosiaan niin sumuista että mitään ei nähnyt. Toiveissa kuitenkin oli että jossain vaiheessa päivää selkenisi sen verran, että jotain edes nähtäisiin.

Niin sitten alkoi kylmä kapuaminen oppaan johdolla ylhäällä sijaitsevaan luostariin. Jonka näkemiseen ei edes suurempi lähietäisyys auttanut.

Linnutkin olivat tulleen suojaan surkeaa ilmaa.

Luostari oli erittäin hieno ja tuntui hassulta kun siellä on asunut ihmisiä jo niin kauan. Mont Sain-Michel on myös yksi harvoista paikoista Normandian rannikolla, joka ei ole koskaan ollut englantilaisten hallinnon alla, vaan siellä on aina asunut vain ranskalaisia. Mielenkiintoinen kierros kaiken kaikkiaan ja sain olla välillä jopa ihan tyytyväinen ranskan kielen ymmärrykseeni sillä pysyin jotenkin kärryillä mistä opas aina puhui.

Sitten valkeni päivä! Saatiin lähteä vaeltelemaan omin päin pitkin ja poikin saarta, mutta aika nopeasti se oli koluttu läpi. Kaunis ja hieno paikka kuitenkin!

Nousuveden aikaan kaikki tuo hiekka-alue tosiaan jää veden alle ja Mont Saint-Michel muuttuu saareksi.

Toinen EIC:n järjestämä reissu oli la Route du Cidre, jolla pääsimme tutustumaan niin Normandialaisen juustolan toimintaan kuin omenatilan siiderin ja omenamehun valmistukseen, sekä calvadoksen ja muiden erikoisten juomien. Tämän lisäksi käytiin myös Lisieuxissa St. Thérèsen basiliskissa ja kylässä jonka huhutaan olevan Ranskan kaunein - Beuvron-en-Augessa.

Ensimmäinen pysähdys oli juustolalla ja siellä paras hetki oli viimeisenä tapahtunut maisteluhetki. Hyviä juustoja, mutta kaikki olivat enemmän tai vähemmän valkohomejuustoja (tämäkin kyllä edelleen hyvä juttu koska rakastan valkohomejuustoa), kaikilla kuitenkin oma nimensä ja makunsa.

Sillä aikaa kun olimme maistelemassa juustoja alkoi sataa, eikä se sade sitten meinannut hellittää koko päivänä. Vasta päivän loppupuolella tasainen harmaus alkoi vähän rakoilemaan.

Seuraava pysähdyspaikka oli Basilique Sainte-Thérèse de Lisieux. Täällähän nämä kaikki kirkot missä olen tähän mennessä käynyt on katolisia, niin niissä on vähän eri taktiikka kuin meidän kirkoissa. Muun muassa sieltä löytyy rippituoli missä voi käydä tunnustamassa synnit. Ja todella hienoja ja vanhojahan nämä kaikki kirkot ovat.

Sieltä matka jatkui siideritilalle, jossa tutustuttiin tilan toimintaan ja päästiin tuotteitakin maistelemaan. Ostinkin sieltä sitten omenamehua kun maksoi vain reilun euron litran pullo.

Viimeinen pysähdyspaikka olikin Beuvron-en-Auge, joka oli todella kaunis pieni kylä. Hirveästi mitään siellä ei ollut mutta kyllä sitä hetkisen jaksoi ihan vain kierrellä ja ihastella.

Olin erittäin vakava mies.

Ja pitihän sitä yksi macarons syödä, ah kun ne on niin hyviä!

Nämä reissut ovat tosiaan olleet tosi hyviä ja odotan nyt sitten että mitä reissuja on vielä tulossa, nyt on muutaman viikon tauko EIC:n puolesta kun on loma tulossa ja muuta, mutta se onkin sitten hyvää aikaa lähteä itsekseen reissuun.

P.S. Otsikko sisältää sisäpiirin vitsin, kun en täällä muistanut miten sanotaan aurinko on laskenut, niin päädyin sanomaan le soleil est mort = aurinko on kuollut. Yksi niistä hienoista kielivitseistä mitä viljelen täällä kielitaidottomana.