sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Michigan - my second home

Oh how I miss Trufant... En olis tätä varmaan uskonu jossain vaiheessa noin kaks vuotta sitten sanovani, mutta mulla on vieläkin aina välillä kaamee ikävä jenkkeihin. Esim tänään, just lopetin skypettämisen mun host perheen kanssa, ja en tiiä, tekis melkein mieli vaan ostaa lentolippu Grand Rapidsiin. Vuosi jenkeissä oli ihan mahtava kokemus ja yhä vieläkin on ikävä niitä ihmisiä, joista tuli mulle niin tärkeitä sen vuoden aikana. Catie esimerkiks, edelleenkin yks mun parhaista ystävistä. Ihana ihminen, totta kai se on hassua kun ollaan niin eri kulttureista, mutta hei, sehän vaan rikastaa meidän kanssakäymistä! Jotenkin tuntuu että on hankalampaa kun juttelee näitten ihmisten kanssa skypessä, kun tulee aina kovempi ikävä. Mutta sitten (kokemuksesta tiedän) jos EI juttele, se ikävä myöskin vaan kasvaa ja kasvaa.... En tiiä. Viime vuos meni vielä jotenkin ihan hyvin ettei ollu niin kaamee ikävä. Ehkä se että oli vähän totuttelemista vielä suomeen. Mutta nyt haluaisin vaan ostaa lentolipun USA:han. Ja ihan vaan näitten ihmisten takia, sillä on niin moni asia kuitenkin täällä Suomessa paremmin. Mutta silti. Mun toinen perhe ja ihana rakas tärkeä ystävä on siellä, ja mitä vaan haluaisin, olis että saisin puhu kasvotusten, halata ja vitsailla heidän kanssa ilman, että täytyisi koko ajan tapella sen kanssa miten skype katkeilee, nettiyhteys on huono ja puolet sanoista jää kuulumatta. Haluaisin vaan normaalia kanssakäymistä näitten minulle tärkeiden ihmisten kanssa jotka jostain kumman syystä sattuvat asumaan melkein maapallon toisella puolella.

Catie, my lovely, amazing friend. Gosh how I miss you..


 Ja sitten minä ja minun ihania ystäviä!! (Minut voikin tunnistaa vaaleasta hiuspehkosta....)
 Graduation day!! Oh so happy. Eipä tiedetty miten kipeältä kohta alkava ero voisi joskus tuntua.
 Ja Dad ja me tytöt. Vitsaillaan aina ja meillä on tosi hauskaa dadin kaa vieläkin jopa skypen välityksellä.

 Ja sekin on minusta hassua miten aika todella kultaa muistot. Siis vaikka muistan etten kokenut esim. joulua Amerikoissa mitenkään niin huippuna tai sitten Thankgivingiä tai Easteria, mutta kun nyt miettii, niin olis niin huippua mennä Black Friday shoppingille, syödä pumpkin pieta (se on hyvääää) ja banana breadia ja nähä ne naurettavat muovihöskät ja valot pihamailla mitä ne laittaa jouluks. Ja Halloween.. Se oli huippu! Koulun tanssiaiset, cheerleaderit ja jalkapallopelit, maissipellot, kaikki mahdolliset juhlapyhät ja se normaali elämä. Kaikki se oli jotenkin niin, en tiedä, Amerikkaa, että se vouhotus piti antaa niille anteeks. Ja kyllä se oli loppujen lopuks jotenkin vaan niin hauskaa!












And I truly miss you too!! Hope to see you soon!
Love,
Ellie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti