torstai 17. tammikuuta 2013

8 päivää koulua jäljellä!

Tänään oli jännä päivä. Nyt alkaa iskeä kunnolla tietoisuuteen, että koulua on oikeasti enää vain muutama päivä jäljellä. Haikeus. Tulee kamala ikävä minun armaita ystäviä nyt sitten kun on aika erota. Toivottavasti pidetään yhteyttä ja vaikka päädyttäisi lähelle toisiamme opiskelemaan, mutta faktahan on toki se, että näin läheistä suhdetta meillä kaikilla tuskin tulee enää olemaan, ja se on harmi. Tässä viimeisen kahden vuoden aikana on meidän porukasta hioutunut aikas mahtava ja hauskaa on ja kaikkea kivaa tehdään yhdessä. Voin olla varma että kun moni muu hihkuu riemusta, kun koulu on ohi ja lakit saadaan, minä olen jossain vaiheessa jossain itkemässä sitä, kun tulee niin kamala ikävä ja tämä vaihe elämässä loppuu. Jossain vaiheessa en malttanut odottaa että lukio loppuisi ja että pääsisin johonkin suurempaan kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon. Nyt voin vain ajatella, miten minua pelottaa tämä muutos, miten minua surettaa jättää ystävät ja perhe ja miten epävarmaa tulevaisuus onkaan. Kevään kirjoitukset on vielä edessä, sen jälkeen pääsykokeisiin opiskeleminen, pääsykokeet ja sen jälkeen tuntematon tulevaisuus. En todellakaan tiedä mitä tulee tapahtumaan kesäkuun puolenvälin jälkeen, sen jälkeen on täysin avointa. Se hieman hermostuttaa minua, sillä suunnittelen kaiken yleensä hyvinkin tarkkaan ja haluan tietää mitä tulee tapahtumaan. Toki minusta spontaaniuttakin löytyy, mutta pohjimmiltani olen melko järjestelmällinen ihminen. Tulevaisuus on melko jännittävä asia, mutta ei kai minulla ole muuta mahdollisuutta kuin toivoa, että monet hyvät asiat olisivat osa minun tulevaisuuttani.

Yksi mukava asia, joka minua odottaa tulevaisuudessa on se, että maailman suloisin tyttö ja minun yksi parhaista ystävistäni tulee käymään! Nimittäin Catie (alias Yuewen), jonka kanssa ystävystyin jenkkivuoteni aikana tulee suomeen toukokuun loppupuolella!! Tämä on niin mahtavaa enkä oikeasti malttaisi odottaa! Kaksi vuotta olemme kommunikoineet vain facebookin ja skypen välityksellä ja nyt vihdoinkin, näemme taas ihan face to face. Uskomatonta.

Tänään, kun ajoin koulusta kotiin, taivas oli hennon violetti ja vaaleanpunainen, oikein pastellinsävyinen, mikä näytti aika ihanalta valkoista maisemaa vasten. Kotiin päästyäni ryntäsin ulos kuvaamaan, mutta parhaat sävyt olivat jo menneet enkä saanut kunnolla tallennettua niitä muutenkaan. Mutta kaunista oli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti