sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Kohta kuukausi täällä!

Nyt tulevalla viikolla tulee kuukausi täyteen minun elosta täällä Michiganissa. Nyt on alkanut koti-ikäväkin vähän jo iskeä.. Mutta ei onneksi pahasti. Mutta kaikkea mahdollista ja mahdotonta on kerennyt tapahtua yhden kuukauden aikana.

Koulu alkoi sillon labor dayn jälkeisenä tiistaina. Aamulla noustaan noin kuuden aikaan (minä huomattavasti myöhemmin) ja bussi tulee oven eteen vähän seitsemän jälkeen. Alkuun maistelin koulun lounaita (ehkä kahden ensimmäisen päivän ajan) ja sitten olenkin kuljettanut eväät kotoa mukanani. Koulumatkat on myös aika tuskaa, kun koko bussi on täynnä ärsyttäviä kiljuvia kakaroita jotka ei osaa pysyä paikallaan jolloin bussikuski pysäyttää bussin tien viereen (luen niihin kakaroihin myös suurimman osan high schoolilaisista...)

Koulussa kaikki on ruennu rullaamaan alun pienen epätietoisuuden jälkeen. Nyt kuljen luokasta luokkaan kun vanha tekijä ja saan lokeronikin auki ensiyrittämällä. Lokeroni on tosin myös Barbaran lokero, sillä minun oma lokero on niin kamalan kaukana. Tunteja meillä on kuus per päivä ja joka ainoa päivä on samat tunnit samaan aikaan. Aika tylsää. Mutta ainakin muistaa hyvin oman lukujärjestyksensä. Läksyjä koulusta tulee aina välillä aika paljon ja välillä on päiviä että ei ole mitään tekemistä. Kivoimmat kurssit tosin on niitä, joista tulee läksyä, sillä ne on mielenkiintoisimpia ja niillä minä opinkin jopa jotain. Yleisesti ottaen koulu on kuitenkin tosi helppoo. Ainoo missä tarviin harjoitusta on kieli. Aineita minulla tässä jaksossa on englanti 10A, government (yhteiskuntaoppi), applied writing (koulun lehti), painting, capstone (senioreiden englanti) ja spanish 1A.

Kavereita oon muutaman saanu, mutta ylivoimaisesti paras on Barbara, joka on myös minun "serkku". Meillä on hauskaa vaikka moni varmaan ajatteleekin että ollaan outoja... :D Mutta oon tutustunu myös muiden vaihtareiden kanssa ja jutellu muutaman muun koulun oppilaan kanssa, mutta enimmäkseen minulla on tällä hetkellä vaan kasvoja jotka tunnistan. Ainoastaan jotkut aika ällöt 10 luokan pojat on alkanu tervehtiä minua ja muuta... Kiitos mutta ei kiitos. Ne on minua kaks vuotta nuorempia ja silleen.

Perheen kanssa ollaan tehty reissuja, kuten mackinac bridgelle ja roscommon-nimiselle paikkakunnalle sekä silver lakelle uimaan. Ne reissut on ollu tosi mukavía ja on ollu kiva nähä uusia paikkoja. Sillon uimareissulla onnistuin polttamaan itteni, mutta nyt on keli jo viilenny sen verran että siitä ei oo vaaraa. Vaikk kyllä tämän viikon alussa oli ihan ongelma että mitä laittaa päälle kun oli niin kuuma ja pitää noudattaa koulun pukeutumissäännöksiä eikä edes ollu mitään vaatteita. Ihan onnesta huokaisen nyt kun on viileempää ja mullakin on vaatteita mitä käyttää.

Ruoka on ollu ihan suhteellisen terveellistä, toki syödään epäterveellisemmin mitä suomessa, mutta ei sentään mäkkärin aterioita joka päivä. Kaks kertaa oon jo kuitenkin kerenny mäkkärissä nyt kuukauden sisään syödä. Ei paha, mutta enemmän mitä yleensä.

Ens viikolla alotetaan chores lista, joten laitan kerran viikossa perheelle ruokaa. Pitää yrittää kaivaa jostain reseptejä esiin.. :) äitiin turvaudun sitten siinä asiassa. Oon jo melkein tottunu olemaan kengät jalassa sisällä, vaikka aina kun tullaan kotiin menen kyllä ensimmäiseks meidän huoneeseen heittämään kengät pois.

Perheen kanssa aletaan tulla jo ehkä pikkuisen läheisemmäksi, vaikka paljon on vielä tekemistä jos halutaan oikeen perheen suhde. Koulu on ollu aika tavallista ja arkeen on tullut jo rutiineita, mutta nyt tulevaa viikkoa odotan, kun on homecoming viikko. Ihan mahtavaa ja mekkokin on jo tanssiaisiin hankittu, mutta siitä lisää seuraavassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti