sunnuntai 22. tammikuuta 2017

USA:n itärannikko

Hei taas pitkästä aikaa! Reili jäi ihan täysin sillon päivittämättä, mutta eihän sitä tiedä jos innostun niitä kuvia tässä joskus taas selailemaan. Silloiset huonot nettiyhteydet lannistivat ja jotenkin Suomessa minulla ei onnistu tämä blogin pitäminen. Selkeästi liian paljon kaikkea muuta elämässä täällä (eikä yhtään mitään ihmeellistä).

Mutta nyt tuli vietettyä ihan erilainen joulunseutu Amerikan mantereella. Karkasin heti lukuvuoden loppupuolella tälle matkalle enkä sieltä takaisin tullut ennen kuin oppitunnit jo taas alkoivat, että aika maksimoitu pituus oli tällä matkalla. Pääsyy oli mennä Catien valmistujaisiin, mutta paljon muita tarkoitusperiä minulla oli myös, halusin nähdä host perhettäni uudelleen kuuden vuoden jälkeen, ja halusin myös käydä uudestaan tuossa maassa missä tuli vietettyä kymmenen ehkä eniten nopeiten kasvattavinta kuukautta.

Reissun ensimmäinen päätepysäkki minulla oli New York, jossa muutaman päivän ajan kiertelin yksinäni eri paikkoja. Hieman oli väsynyt meininki siellä, kun jet lag vielä vaivasi, mutta toisaalta pimeä tuli myös aikaisin, joten ei se suuremmin haitannut kun kahdeksan maissa nukahdin joka ilta.
















9/11 Memorial.





Frendien talo Greenwich Villagessa.



New York ei koskaan petä. Todistin niin kosintaa, valtavia ihmismassoja, joulun odotusta, pienimuotoisen mielenosoituksen kuin muuten vaan upeita näkymiä. Lyhyen pysähdyksen jälkeen piti kuitenkin jatkaa matkaa Catien luo Madisoniin.


Madisonissa vietin aikaa aika päinvastaisesti New Yorkiin verrattuna, täällä minä pääosin makoilin. Tein loppuun koulujutut mitkä oli jäänyt vielä vähän kesken ennen lähtöä ja sain kuulla ilouutisen että pääsin latinan kurssin läpi, jeee! Latina oli tosiaan pakollinen kurssi ranskan aineopintoihin, että taas yhtä kurssia lähempänä on minun aineenopettajan pätevyyteni. Aiheeseen palatakseni, Catien asunto sijaitsi aika ideaalisella sijainnilla, aivan pääkadun tuntumassa sekä yliopiston lähellä, ja vielä tällaisella näkymällä.



Kaupungilla kävellessä ihmettelin näitä sorority-taloja. Se on vaan niin uskomatonta että ne on totta!



Madisonin yliopisto omistaa lehmiä ja niistä saadusta maidosta tehdään jäätelöä. Pitihän sitä käydä syömässä.

Sitten olikin pääsyy miksi matkustin juuri tänä ajankohtana jenkkeihin, eli Catien valmistumiset. Nämä valmistujaiset oli "pienet". Ja niin vain Catie sai paperinsa ja pääsee nyt tuskailemaan mitä tekee elämällään, en ole yhtään kateellinen tällä hetkellä, kyllä minulle kelpaa opiskelijaelämä vielä hetkisen aikaa.



Catien valmistujaisista matkasin suoraan samana iltana Chicagoon, jossa yövyin Catien kaverin luona. Pari päivää kiertelin tuulisessa kaupungissa ja jäädyin kokonaan. Mahtava kaupunki tämäkin, vaikka vähän turvattoman tuntuinen tietyillä alueilla onkin. Ensimmäisenä päivänä kiertelin kaikki lähistöllä olevat turistikohteet ja toisena päivänä keskityin syömiseen. Se olikin hyvä valinta ja pääsin nauttimaan ruokamatkailusta.



Kävin taidemuseossa vähän lämmittelemässä välillä. Oli siellä hyvä nykytaiteen osiokin!





Tässä järkyttävän huono kuva minusta, mutta ei se mitään kun pääasia on se että putoamista estää vain lasi! Ei tuossa kyllä jännittää kerinnyt, kun pari kuvaa vain räpsäistä.





Chicago style hot dog ja deep dish pizza. Hyviä oli molemmat, vaikka ylemmästä jätinkin jalapenot pois.


Chicagosta jatkoin matkaa Michiganiin vanhoille kulmille host perhettä moikkaamaan. Vietin siellä joulun ja oli kyllä mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Outoa ja jännää, mutta oikein mukavaa. Muisti taas paremmin millaista siellä oli olla ja sain luotua vähän uusiakin muistoja. Huomasin myös miten olen muuttunut vuosien varrella, mutta kuitenkin pysynyt jossain määrin samana. On se jännä.


Host sisarukset olivat ainakin muuttuneet. Eivät olleet enää 9 ja 10 vuotiaita lapsia.

Jouluaattona käytiin kirkossa, syötiin pizza rollseja ranch dipillä (ai että, niitä on kaivattu viimeiset kuusi ja puoli vuotta) ja saatiin yöpuvun housut aattolahjaksi. Joulupäivänä taas avattiin aamulla lahjat ja sukuloitiin ja syötiin hyvin. Oikein hyvän joulun vietin siis, vaikka perinteet ja ihmiset olivatkin eri missä normaalisti tykkään jouluni viettää.



(Nämä on silkkaa rakkautta. Ehkä osittain myös sen takia, että niitä en Suomessa saa.)




Michiganissa pääsin oikein kunnolla rentoutumaan ja viettämään leppoisaa aikaa melkein tylsistymiseen asti. Ja sen kyllä keho huomasi ja päätti että nyt on aika sairastua koko syksyn taustalla kummitelleeseen nuhaan, mutta ikävä kyllä tuo nuha pääsi iskemään vasta matkalla Kaliforniaan. Mutta jottei tästä tule aivan mahdoton päivitys niin siitä sitten seuraavassa!

4 kommenttia:

  1. Jee vihdoin megapostaus! Ihan mielettömät noi Catien asunnon näkymät, kelpais :D

    VastaaPoista
  2. Great Article it its really informative and innovative keep us posted with new updates. its was reallyvaluable. thanks a lot.Nike Shoes very good.

    VastaaPoista