Lähtötunnelmissa

Heissan, taas on vähän aikaa kulunut niin ajattelin jotain raapustaa ennen kuin lähden Kolumbiaan (jonka jälkeen on odotettavissa paljon paljon kuvia). Huomenna tosiaan alkaa meidän (minun ja Marin) matka, mutta Kolumbiaan päästään vasta lauantai-iltana mikä taitaa olla täälläpäin jo enemmänkin yö. Eniten aikaa tuossa matkassa taitaa viedä se yksi yö mikä meidän pitää viettää Düsseldorfin lentokentällä. Melkein 11 tuntia kestää tosin se lento sitten Madridista Bogotáan (meillä on sitten Madridissa vaihto). Mutta siitä reisusta sitten lisää myöhemmin kun se on itse asiassa jopa tapahtunut.

Menneinä parina viikkona, mitäs tänne kuuluu. No koska minulla ei ole oikein mitään sanottavaa niin puhutaan sitten säästä. Aurinko paistaa täällä ilmiselvästi enemmän mitä syksyllä ja vaikka nyt onkin tuullut kovasti on se tuuli ollut jopa suhteellisen lämpimää ainakin aika ajoin. Ja täällä on kukkia! Paljon kukkia. Äiti sanoi että ne on varmaan krookuksia näkemättä mitään kuvia ja minä myöntelin perässä, ei ole tuo kukkien lajitunnistus minun vahvimpia osa-alueitani. Taisinhan minä näistä kukista aikasemminkin jotain mainita, mutta nyt niitä on jo tosi paljon! Nättejä ovat ja keväinen olo tulee kun niitä näkee.

Käytiin tuossa pari viikkoa sitten ruokkimassa oravia Botanicissa Miian kanssa. Muuten vaan piti nähdä siellä, mutta sitten siellä on kuulemma melkein aina ruokkimassa tämä yksi mies niitä oravia niin hän sitten antoi meille pähkinöitä mitä tarjota. Minäkin ensimmäisen kerran elämässäni niitä ruokin, mutta sen verran kammoinen olin että en uskaltanut niitä päälleni ottaa.

Miia toimi hovikuvaajana niin saatte nyt sitten nähdä paljon minua.

Käytiin kattomassa Newton Faulknerin keikka tässä eräs keskiviikko, oli kyllä tosi hyvä eikä haitannut vaikka tiesin kunnolla vaan pari kappaletta. Mutta aivan uskomattoman hyvä kitaristi on se. Ja minusta oli ihanaa kun aina välillä kävi joku soittamassa aina selloa siihen taustalle, se sopi tosi hyvin.

Sitten olikin jo ystävänpäivä. Vietin se oikean päivän Yoanan ja Aidan kanssa, tehtiin pitsaa ja mutakakkua ja katsottiin leffa ja juteltiin ja nautittiin hyvästä seurasta. Seuraavana päivänä tein aamulla kakun sitten minulle, Miialle ja Danielille syötäväksi ystävänpäivän kunniaksi. Valkosuklaa-daimkakku on kyllä rakkaus, se on ihan mielettömän hyvää ja kun teen sen ilman liivatetta, niin pakastimesta otettuna se on ihanan kylmää.

Sitten alkoikin reading week jolloin minulla oli vähän tunteja mutta piti kirjoittaa essee joka on 30% Eng Litin arvosanasta. Sain kuitenkin jonkilaisen esseen kasaan jo lauantaina ja sunnuntaina olin sitten päivällä jo valmis, maanantaina oli palautus. Mutta sain viettää sununtai-illan jo rauhassa niin se oli huomattava parannus vertaa viime kertaiseen esseen palautukseen.

Ei tänne muuta oikein kuulu, jääkiekkoa katsoin olympialaisissa ja yhden pelin kävin katsomassa pubissa muiden suomalaisten kanssa. Muuten ollaan vaan ihan normaalia arkea eletty, koulussa käyty ja silleen. Mutta nyt minä jatkan minun pakkaamista, kuullaan seuraavan kerran sitten kun olen kotiutunut Kolumbiasta!