lauantai 29. syyskuuta 2012

Huh huh. Onpas siitä aikaa kun viimeks olen tänne saanut mitään aikaiseksi kirjoitettua. Mutta niin. Enimmäkseen itselleni tätä kuitenkin teen, ja tiedä vaikka tänne joskus eksyisikin jotain, mistä olisi jollekin muullekin jotain iloa.

Nyt on sitten abivuosi meneillään. Kaksi vuotta on siitä kulunut, kun jenkkeihin lähdin, ja vaikka muistot on vieläkin mielessä ja välillä on kaipaus sinne, on aika kulunut kun siivillä. Syksyn kirjoitukset on ohi ja tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa mietityttää. Mielessä käy monesti kysymys, että kun keväällä saadaan (toivottavasti!!) lakit päähän, niin minnes minä sitten olen suuntaamassa? Moni asia minua kiinnostaa, mutta silti olen täysin avoin monelle eri asialle. Monesti tuntuu että olen täysin hukassa.

Kirjoitin tässä yksi päivä listaa mitä haluaisin tehdä elämälläni. Yritin miettiä sellaisia asioita jotka olisivat must-to-do listalla, jotain mikä antaisi minulle vinkkiä, mitä tekisin lukion jälkeen. Listasta tuli tällainen:

Mitä minä haluan tehdä elämäni aikana:

1. maailmanympäri-matka
2. interrail
3. opiskella ulkomailla
4. joskus tulevaisuudessa saada työ ja perhe ja jotain
5. keksiä mitä haluan tehdä elämälläni

Kuten huomaatte, se mitä haluaisin tehdä painottuu aika pitkälti matkustamiseen. Siitä on tullut minulle intohimo. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin mennä uuteen maahan, tutustua uusiin ihaniin ihmisiin, maistella uutta ruokaa, nähdä kauniita paikkoja ja kokea siitä huumaa, mikä tulee kun olet vieraassa maassa. Ja tämän tuntemuksen voittaa vain se, kun koet olevasi osa tätä vierasta maata. Haluaisin kokea sen tunteen kun menisin omaan asuntooni New Yorkissa, kulkisin opiskelijana St. Andrewsin yliopiston kampuksella, tai istuisin parvekkeella ihastellen Pariisin valoja kun menisin nukkumaan pikku loukkoon, joka olisi kämppäni. Haluan kokea ja nähdä niin paljon, etten ole varma riittääkö tämä pieni elämäni siihen. Haluaisin kuitenkin, että minulla olisi jotain mikä esim. turvaisi elantoni, jokin koulutus ja jotain, etten olisi täysin tyhjän päällä.

Kaikki tämä kokemuksien jano ja muu saattelee minut epätietoisuuteen märehtimään että jos en tee asioille jotain jumitan tänne kylmään Suomeen enkä ikinä pääse minnekkään. Niin. No siitä voitte olla varma etten tule pääsemään mihinkään lopputulokseen tämän postauksen aikana, vaan jaarittelen loputtomiin sitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä..

Vakavissani olen miettinyt viime aikoina josko lähtisin Skotlantiin opiskelemaan. Skotlanti vaikuttaa unelmien täyttymykseltä, siellä opiskelu on ilmaista EU-jäsenmaiden kansalaisille (JIPII sanon minä köyhänä lapsena), kieli on kuitenkin vielä englanti, jonka luulisi olevan minulla jotenkuten hallussa, ja hakusysteemikään ei ole ylitsepääsemättömän hankala. Hankaluuksia tuottaa kuitenkin se, että tämä olisi jotain täysin uutta, pelottavaa ja jotenkin jännittävää (exciting, sanoisin)! Miettikää nyt, muutto toiseen maahan neljäksi vuodeksi, ei vain 10 kuukaudeksi, asuminen täysin yksin, ei olisi perhettä joka pitäisi minusta huolta. Olisin täysin omillani. Toki tämä samankaltainen yksin asumisen muoto tapahtuisi Suomessakin, mutta täällä minulla olisi jonkinlainen tukiverkko, olisin sitten Helsingissä tai Rovaniemellä, ja systeemikin olisi tuttu ja suomenkielinen. Kuitenkin, en usko että antaisin sitä ikinä itselleni anteeksi jos en edes yrittäisi tätä mahdollisuutta. Ja koska jääräpäinen (ja hivenen outo olen) en tunne että pelkkä vaihto-oppilasvuosi riittäisi. Haluan olla sen koulun virallinen opiskelija, opiskelija joka valmistuu sieltä, aito, oikea opiskelija, joka voi osallistua kaikkeen ohjelmaan jota koulu tarjoaa. Ei vain yksi vaihto-oppilaista. Päätös tulisi tehdä pian, sillä hakuaika skotlantilaisiin yliopistoihin on syksyllä, joten hyvinkin varmasti alan kohtapuoliin täytellä hakukaavakkeita... How thrilling!!

Kuitenkaan en voi olla helppo ihminen vaan täytyy minun puntaroida kaikkea mahdollista ja miettiä olenko vielä kuitenkaan valmis tähän (kaksi-kolme vuotta sitten olisin jo pakannut valmiiksi tässä vaiheessa...) ja haluanko vielä mennä opiskelemaan (en esimerkiksi tiedä mitä haluaisin opiskella :D) vai haluanko pitää välivuoden ja tehdä jotain?? Olenhan jo periaatteessa pitänyt yhden välivuoden mutta mutta. En tiedä. Kohta olen varmaan 30-vuotias ja aloittamassa vihdoin yliopistoa ensin tehtyäni kaikkea muuta. Ja itse asiassa, eihän siinä mitään, kunhan vain voisin olla tyytyväinen siihen mitä olisin tehnyt elämässäni. Se on ehkä se tärkein asia, minkä haluaisin toteuttaa ja miksi olen näin epätietoinen. Haluan toimia elämässäni niin, että kun vanhana mummona katson elämääni taaksepäin, voin olla ylpeä itsestäni ja onnellisena miettiä kaikkea sitä mitä olen tehnyt elämäni aikana. Siinäpä minulle tavoite.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti