Je suis une maîtresse

Ja tosiaankin siis naispuolinen luokanopettaja eikä salarakas (maîtresse sanan kaksi merkitystä).

Jonkinasteinen arki on kerennyt jo kehittyä täällä kaikesta huolimatta. Oma huone alkaa tuntua jo omalta tilalta ja tietyt reitit tuntuvat tutuilta. Myös ruokailut ovat jo rutiintuneet ja muitakin arkisia tapoja jo löytyy.

Tässä nyt sitten se rakennus, jossa käyn sekä koulua, että asun. Tunneille on tosiaan helppo mennä kun ulos ei tarvitse astua, kengät kuitenkin olen suosiolla laittanut jalkaan.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy taivas on ollut täällä myös melko harmaa. Kuitenkin säätilat saattaa muuttua todella nopeasti ja saman päivän sisällä on tullut nyt nähtyä niin auringonpaistetta kuin sadetta, sekä myös lumipyryä. Tulee melkein mieleen Glasgown aika, kun siellä oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jos aamulla paistoi aurinko, niin iltapäivällä satoi ja toisin päin.

Kuitenkin täällä kukat kukkii iloisesti, mikä on edelleen niin outoa.

Ranskalaisilla on samankaltaisia lettuja kuin meilläkin, vaikkakin hieman erilaisia. Kuitenkin hyviä! Täällä on käytännössä kahta erilaista lajia, on crêpe sekä galette. Crêpe on makea vehnäjauhoon tehty lettu jonka kanssa voi valita niin marjoja kuin nutellaa, siirappia tai muuta vastaavaa. Galette on puolestaan tattarijauhoon tehty suolainen lettu ja sen päälle voi saada vaikka paistetun kananmunan. Itse valitsin syödessä herkkusieniä ja juustoa. Oli hyvää!

Täällä Ranskassa olen päässyt kokemaan myös pesuloiden ihmeen, koskaan ennen ei ole tarvinnut käyttää mitään itsepesulaa tai muuta. Glasgowssa meillä oli oma pesukone ja Jyväskylässäkin on taloyhtiön pesukone. Vähän aikaa sain tutkailla että miten ne masiinat toimii ja sitten siellä pitikin lähes tunti istua ja odottaa että pyykit peseytyy. Onneksi tajusin ottaa kirjan mukaan niin oli sitten jotain tekemistä odotteluaikana. (Kirja on muuten nimeltään Moottoripyörällä Himalajalle ja se on tosi huisi kirja, varsinkin kun on jo käynyt Intiassa niin osaa samaistua joihinkin juttuihin, mutta hyvä se on varmasti vaikka ei olisi käynytkään!)

Ja koska en halunnut käytää kuivausrumpua niin päädyin virittelemään vaatteet kuivumaan huoneeseen joten kuten. Hyvin kuivuivat!

Ja sitten otsikon jo kertomaan asiaan, opettajuuteen. Teen täällä tosiaan lyhyen harjoittelun joka sisältää pääosin (lue: kokonaan) observointia. Yhden päivän ajan ollaan jo oltu koululla, olen siellä ranskalaisen opiskelijan kanssa joka sitten suorittaa sitä opetushajoitteluaan. Aika erilainen meininki on ranskalaisessa koulussa ja ainakin näin yhden päivän jälkeen kallistun sille puolelle että pidän enemmän suomalaisesta opetustyylistä ja järjestelmästä. Kuitenkin aika opettavaista päästä näkemään tätä koulujärjestelmää täällä. En ehkä pitkästytä pidempään vaikka itse aika intohimoisesti asiaan suhtaudunkin, mutta sanonpahan kuitenkin että tunnit kestävät sen puolitoistatuntia - kaksi tuntia ja oppilaat saavat puhua tai keskustella minimaalisen vähän ja pääasiallisesti kaikki opetus tapahtuu niin että opettaja kertoo miten asia on, jonka jälkeen ehkä tehdään jokin tehtävä tai opettaja kuulustelee oppilailta ovatko he asian ymmärtäneet. Ei tueta eri oppimistyylejä tai muuta ja huomasin ainakin itse jo kyllästyväni tunnilla. Samalla ihmettelin miten oppilaat oikein jaksavat.

Huh. Kuitenkin lapset ovat samanlaisia oltiin sitten missä tahansa, ja uteliaita kysymyksiä sain kuulla kaikesta, niin perheestä kuin lempiväristä lähtien.

Nyt alkaa jo olla viikko lopuillaan ja tässä myös vähän vielä kurkistusta siihen, mitä tulee tapahtumaan reissussa, joka starttaa jo huomenna!

Nyt ei enää muuta kuin: à bientôt!

Peut-être et pourquoi pas

Olen tuonut savolaisuuden osaksi ranskan kieltä, sanon kuulemma nimittäin todella paljon sekä peut-être (=ehkä, ehkäpä) että pourquoi pas (=miksipäs ei, mikäs siinä).

Ranskan kielen opiskelun (mitä pitäisi kyllä tehdä enemmän, mitä tällä hetkellä saan aikaiseksi) sekä yleisen opiskelun lisäksi on aikaa riittänyt myös muuhun. On tullut tutustuttua Caenista löytyviin miesten ja naisten luostareihin, sekä tehtiin Lisan ja Tessan (opekoulussa opiskelevat vaihtarit) kanssa pari päiväreissua Lisan autolla. Tosi kätevää kun on sellainen mahdollisuus täällä, pääsee aika paljon helpommin käymään eri paikoissa.

Caenista löytyy siis Abbaye-aux-Dames joka on toiminut naisten luostarina. Se on perustettu noin vuonna 1060 ja perustajanainen (Mathilde de Flandre) oli myös Englannin kuningatar ja Vilhelm Valloittajan vaimo. Osa tiloista on remontoitu ja niitä käytetään nykyään mm. tapahtumissa.

Toinen Caenista löytyvä luostari on nimeltään Abbaye-aux-Hommes, eli miesten luostari. Se on hitusen isompi ja hienompi mitä naisten luostari ja nykyään siellä juhlitaan erittäin paljon häitä.

Tästä huoneesta oli vain pakko ottaa kuva, koska muuten ihan hieno mutta aivan kauhea matto! Tai ei ainakaan sovi tuonne huoneeseen ollenkaan.

Tuosta viimeisen kuvan kirkosta ja tilasta tuli jotenkin mieleen Notre Damen kellonsoittaja.

Viime perjantaina sitten kun meillä oli melkein vapaapäivä (minulla vain yksi luento aamulla ja Lisalla ryhmätyön tekeminen myöskin aamusta), suunnattiin lounaan jälkeen Omaha beachille. Omaha oli yksi Normandian maihinnousun rannoista ja sinne onkin pystytetty muistomerkki sillä rannalla taistelleiden sotilaiden muistoksi.

Vierailtiin myös amerikkalaisten hautausmaalla jossa toimii myös museo. Se oli aika hiljentävä paikka.

Toisella autoreissulla suunnattiin lähellä sijaitsevaan Saint-Lôn kaupunkiin. Se oli kyllä hieman pettymys, kierreltiin siellä useampi tunti (ja Lisan mittarin avulla reilu 11 kilometriä) ja samalla nähtiin kaikki mutta ei oikein mitään. Monet paikoista oli kiinni ja ne avataan vasta kesällä, joten kierreltiin markkinoilla ja kaikkialla muuallakin ja kärsittiin jäätävästä tuulesta. Museokäynnin jälkeen päätettiin suunnata takaisin Caeniin syömään päivällistä ja rentoutumaan.

Tässä on nyt kaikki tähän mennessä tehdyt vierailut, tämä viikko enää tosin koulua ja sitten alkaa viikon loma, että eiköhän sitä jotain tule silloin tehtyä. Vähän on kyllä jo suunnitelmiakin, mutta niihin tunnelmiin myöhemmin!

Le soleil est mort

Täällä oli erittäin hyvä ilma. Kunnes ei ollutkaan enää. Nyt tuulee ja sataa vettä, ei mitään ihmeellistä siis. Edelleen kuitenkin lämmintä ajatellen että vasta helmikuun alku. Kaksi vuotta sitten keväällä ihmeteltiin koko perheen voimin kuinka rypsi (tai rapsi) jo kukki Englannin pelloilla maaliskuussa, no täällä pellot kellertää jo nyt.

Kahdella EIC:n järjestämällä reissulla olen tosiaan tähän mennessä käynyt, joista ensimmäinen kohdistui Mont Saint-Micheliin. Unescon maailmanperintökohde ja turistirysä, kun oikeita asukkaita siellä on noin viisi kappaletta mutta turisteja käy melkein kaksi ja puoli miljoonaa vuodessa.

Etukäteen kun olin jo katsellut kuvia paikasta, niin odotukset olivat korkealla. Siitä syystä olin hieman pettynyt kun meitä vastaanotti tällainen näky.

Oli tosiaan niin sumuista että mitään ei nähnyt. Toiveissa kuitenkin oli että jossain vaiheessa päivää selkenisi sen verran, että jotain edes nähtäisiin.

Niin sitten alkoi kylmä kapuaminen oppaan johdolla ylhäällä sijaitsevaan luostariin. Jonka näkemiseen ei edes suurempi lähietäisyys auttanut.

Linnutkin olivat tulleen suojaan surkeaa ilmaa.

Luostari oli erittäin hieno ja tuntui hassulta kun siellä on asunut ihmisiä jo niin kauan. Mont Sain-Michel on myös yksi harvoista paikoista Normandian rannikolla, joka ei ole koskaan ollut englantilaisten hallinnon alla, vaan siellä on aina asunut vain ranskalaisia. Mielenkiintoinen kierros kaiken kaikkiaan ja sain olla välillä jopa ihan tyytyväinen ranskan kielen ymmärrykseeni sillä pysyin jotenkin kärryillä mistä opas aina puhui.

Sitten valkeni päivä! Saatiin lähteä vaeltelemaan omin päin pitkin ja poikin saarta, mutta aika nopeasti se oli koluttu läpi. Kaunis ja hieno paikka kuitenkin!

Nousuveden aikaan kaikki tuo hiekka-alue tosiaan jää veden alle ja Mont Saint-Michel muuttuu saareksi.

Toinen EIC:n järjestämä reissu oli la Route du Cidre, jolla pääsimme tutustumaan niin Normandialaisen juustolan toimintaan kuin omenatilan siiderin ja omenamehun valmistukseen, sekä calvadoksen ja muiden erikoisten juomien. Tämän lisäksi käytiin myös Lisieuxissa St. Thérèsen basiliskissa ja kylässä jonka huhutaan olevan Ranskan kaunein - Beuvron-en-Augessa.

Ensimmäinen pysähdys oli juustolalla ja siellä paras hetki oli viimeisenä tapahtunut maisteluhetki. Hyviä juustoja, mutta kaikki olivat enemmän tai vähemmän valkohomejuustoja (tämäkin kyllä edelleen hyvä juttu koska rakastan valkohomejuustoa), kaikilla kuitenkin oma nimensä ja makunsa.

Sillä aikaa kun olimme maistelemassa juustoja alkoi sataa, eikä se sade sitten meinannut hellittää koko päivänä. Vasta päivän loppupuolella tasainen harmaus alkoi vähän rakoilemaan.

Seuraava pysähdyspaikka oli Basilique Sainte-Thérèse de Lisieux. Täällähän nämä kaikki kirkot missä olen tähän mennessä käynyt on katolisia, niin niissä on vähän eri taktiikka kuin meidän kirkoissa. Muun muassa sieltä löytyy rippituoli missä voi käydä tunnustamassa synnit. Ja todella hienoja ja vanhojahan nämä kaikki kirkot ovat.

Sieltä matka jatkui siideritilalle, jossa tutustuttiin tilan toimintaan ja päästiin tuotteitakin maistelemaan. Ostinkin sieltä sitten omenamehua kun maksoi vain reilun euron litran pullo.

Viimeinen pysähdyspaikka olikin Beuvron-en-Auge, joka oli todella kaunis pieni kylä. Hirveästi mitään siellä ei ollut mutta kyllä sitä hetkisen jaksoi ihan vain kierrellä ja ihastella.

Olin erittäin vakava mies.

Ja pitihän sitä yksi macarons syödä, ah kun ne on niin hyviä!

Nämä reissut ovat tosiaan olleet tosi hyviä ja odotan nyt sitten että mitä reissuja on vielä tulossa, nyt on muutaman viikon tauko EIC:n puolesta kun on loma tulossa ja muuta, mutta se onkin sitten hyvää aikaa lähteä itsekseen reissuun.

P.S. Otsikko sisältää sisäpiirin vitsin, kun en täällä muistanut miten sanotaan aurinko on laskenut, niin päädyin sanomaan le soleil est mort = aurinko on kuollut. Yksi niistä hienoista kielivitseistä mitä viljelen täällä kielitaidottomana.

Caen, me voici!

Taas vierähtänyt pieni ikuisuus enkä muistanut edes Intiasta mitään kirjoittaa. No se reissu kyllä olikin sellainen, että tarvitsi pienen hetken toipua ennen kun pystyy edes kuviin palaamaan. Kivaa siellä kyllä oli että ei siinä. Palataan siihen kuitenkin ehkä vasta vähän myöhemmin ja hypätään ajassa eteenpäin.

Syksyn vietin hiljaisuudessa mutta siellä ei olekaan paljoa kerrottavaa, suurimmaksi osaksi kaikki aika meni koulun parissa. Sainkin suoritettua sen reilu 50 opintopistettä syksyn aikana että ihan mukavasti oli hommaa. (Vuodessa normaalisti suoritetaan se 60 opintopistettä)

Kaksi viikkoa sitten tosiaan saavuin tänne Caeniin. Aika kuluu ihan hirveän nopeasti ja samaan aikaan tuntuu että olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan mutta samalla että vastahan minä tulin. Tunneilla olen tosiaan käynyt, mutta vapaa-aikaa niiden ulkopuolelle jää myös. Vähän turhan paljon on ehkä tullut käytettyä tätä vapaa-aikaa Netflixin parissa ja muun muassa Making a Murderer -sarja tuli katsottua melko nopeasti.

Suomesta kun lähdin oli siellä vähän viileämpää mitä täällä. Sitä on aina hankala muistaa sillon kun täällä paleltaa. Ennen lähtöä täytyi lentokonetta vähän sulatella (pääasiassa kai ohjaamon ikkunoita), mutta minä edellisen yön huonojen yöunien jälkeen olin sen verran väsynyt, että nukahdin samoin tein kun istuin alas ja nukuin onnellisena siihen asti että oltiin jo kaartelemassa Pariisin yläpuolella.

Lentokentällä päätin että olen sen verran kroisos hetken ajan että otan taksin juna-asemalle, sillä lento oli jo myöhässä ja matka lentokentältä tälle tietylle juna-asemalle ei ollut mitenkään erityisen yksinkertainen vaan siinä olisi pitänyt kolmee tai neljää eri kulkuvälinettä käyttää ja sitten vielä kävellä vähän päälle. Joten taksi oli kaiken sen 34 euron väärti (hyi miten paljon rahaa).

Juna-asemalla etsiydyin sitten ostamaan itselleni nuorisokortin junia varten sekä junalipun Caeniin. Sitten täytyikin löytää vain mistä junat lähtee joka ei ollutkaan ihan niin helppoa mitä kuvitteli. Oikeasti ihan helppoa mutta onnistuin vain harhailemaan edes takaisin ennen kuin minulle selvisi että raide selviääkin vasta noin puoli tuntia ennen junan lähtöä.

Caenissa minua oli vastassa tutori, joka sitten auttoi minua pääsemään tänne ESPE:lle (koulu jossa myös asun) sekä käymään ruokakaupassa. Muutenkin hän on auttanut minua muutamissa käytännön asioissa mikä on ollut oikein hyvä!

Tällainen näkymä avautuu tästä minun huoneesta, taustalla näkyvä rakennus on tätä koulurakennusta.

Ekat päivä meni ihan vaan tekemättä sen suurempia, muutamat käytännön asiat siinä hoidin ja tuskailin kielen kanssa. Sitten valittiinkin kurssit ja tämä muodostui alustavaksi suunnitelmaksi, nyt aion sitä vielä tosin muokata ja jättää pari kurssia pois.

Nyt, parin viikon jälkeen saatiin vihdoin lukujärjestykset myös näkymään netistä, mutta se ei pidä paikkaansa joten aina kolmen viikon jaksoissa täytyy käydä tarkistamassa tietyltä seinältä kun sinne on tehty kolmen viikon lukujärjestys, että mitä kursseja nyt sitten tosiaan on.

Eikä siinä vielä kaikki, vaan sitten joka aamu täytyy käydä tarkistamassa että onko jokin sitten kuitenkin muuttunut ja miltä se tämän päivän lukujärjestys näyttää ja mikä se itse luokka sitten loppujen lopuksi on. Ja joskus edes tämä ei pidä paikkaansa.

Koulu on ollut ihan okei, ei mitenkään mieltäräjäyttävää, en usko että tulen täällä kauheasti pedagogiikkaa oppimaan. Enemmänkin vain sen oon huomannut, miten tykkään Suomen meiningistä paljon enemmän. Kielen kanssa on välillä vähän hankaluuksia mutta ei oikein muuten mitään uutta.

Tässä nyt sitten muutama kuva Caenista ja markkinoilta, jotka on joka sunnuntai. Itse asiassa täällä taitaa olla melkein joka päivä markkinat mutta sunnuntaisin on nämä lähimmät isot markkinat.

Yhden kerran ollaan käyty syömässä koulun ruokalassa ja ainakaan silloin se ei minua vielä hurmannut. Siellä oli valmiiksi kootut salaatti ja jälkiruoka -vaihtoehdot ja ruokaa et itse laittanut vaan joku sen annosteli. Jäi aika paljon riisiä syömättä tuolla kertaa.

Vietän myös aika rauhallista Erasmus-elämää, sillä yksissäkään pirskeissä en ole vielä käynyt vaikka niitä tasaiseen tahtiin aina yhdet-kahdet on viikossa. Ei tosiaan haittaa ollenkaan koska en jaksaisi edes ja kavereita olen jo myöskin saanut. Meidät linkitti aika vahvasti yhteen se kun oltiin vielä tämän viikon alkuun asti ainoat Erasmus-opiskelijat täällä opettajakoulutuksen puolella ja mehän ollaan aika eristyksissä kaikista muista kun asutaan täällä omalla koululla joka sijaitsee eri kampuksella ja muuta. Mutta ei haittaa kun meillä on kivaa! Vaikka pirskeissä en olekaan käynyt, niin EIC:n (Erasmus & Internationals in Caen) järjestämille retkille olen osallistunut, ja ne ovat olleet hyviä mahdollisuuksia tutustua eri paikkoihin halpaan hintaan, yksi retki kun on tähän mennessä maksanut vain 2 euroa. Niistä sitten seuraavalla kerralla vähän lisää että ei tule kilometripäivitystä!