La vacance!

Viime viikolla meillä oli siis lomaa. Piti kehitellä jotain tekemistä sillä Caeniin en halunnut jäädä, sehän olisi jo melkein ajan tuhlaamista. Niinpä me Tessan kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin matkaan.

Ensimmäisenä suunnattiin Lilleen, Belgian rajan tuntumassa sijaitsevaan kaupunkiin, joka osoittautui paljon isommaksi mitä kuvittelin. Hirveästi en etukäteen tietoa etsinyt, tiesin vain että se on nätti kaupunki ja päästään sinne helposti Lisan kyydillä.

Lilleen kun saavuttiin, heitettiin tavarat hotellille (joo, se oli jopa halvempi kun hostelli!) ja lähdettiin kiertelemään kaupungille. Eläintarhaankin eksyttiin kun se oli ilmainen.

Kirkot on täällä myös erittäin yleisiä ja niitä löytyy joka puolelta.

Nämä oli jotain ihan uusia herkkuja joita en ollut nähnyt muualla, ja koska tähän pieneen putiikkiin oli jono (mikä kertoo aina että asia on hyvä), niin täytyihän niitä ostaa ja maistaa. Ja hyviä olivat! Merveilleux nimeltään, marenkia kermaa ja mitä lie niissä onkaan, erittäin terveellistä siis.

Tämän reissun aikana käytiin myös museoissa. Useissa museoissa. En oo ehkä koskaan käyny noin monessa museossa niin lyhyen ajan sisällä. Sentään niissä oli lämmin ja joistain löyty jopa wifi niin olin ihan tyytyväinen vaikka en mikään museohirmu olekaan.

Ystävänpäinä otettiin sitten suunnaksi Pariisi ja saavuttiinkin tunti (!!!) aiemmin mitä aikataulu oli meille kertonut La Défence nimiselle alueelle, joka on ainoa paikka Pariisissa, jossa on rakennukset kohoavat korkeuksiin.

Hetken aikaa siellä kierreltiin, mutta melko nopeasti suunnattiin metrolle ja sillä hurautettiin hostellille. Ensimmäinen kohde Pariisissa jonne suunnattiin olikin sitten nykytaiteen museo (La centre Pompidou). Ruma rakennus minun mielestäni, mutta ihan hauskaa taidetta sisällä. Kuuluisuuksiakin siellä on, Picassoa, Andy Warholia, Henri Matissea ja muita vastaavia. Yksi parhaista museoista oli tämä, eikä pelkästään ilmaisen toimivan wifin ansiosta.

Pitkähkö jono oli kuitenkin mikä piti odottaa ennen kuin päästiin sisälle. Meni kuitenkin ihan kohtuullisen rivakkaan.

Ja tasanteelta sai ihailla Pariisia. Kuvat ei nyt ihan kuvasta sitä oikeaa kauneutta mikä sieltä paljastui. Kuitenkin tästä pystyy ehkä erottamaan muun muassa Eiffelin sekä horisontissa tuon aikaisemmin mainittu La Défence.

Pakollinen erittäin huonolaatuinen selfie.

Rakastuin kyllä Pariisiin, vaikka se onkin aika täynnä turisteja. Ja jos siellä oli näin helmikuun viileillä ilmoilla paljon turisteja, voin vaan kuvitella kuinka täynnä se on joskus kesällä. Kuitenkin jos lähtee vähän harhailemaan kaikista suurimmilta kaduilta voi löytää ihania pieniä leipomoita ja kauniita rakennuksia ja välttää samalla pahimmat turistilaumat.

Tässä kuvia päivänvalossa Sacré Coeurilta, joka kohoaa mäen huipulla Montmartessa. Palattiin sinne toisena iltana ja siellä koettiin ihana hetki, kun kuunneltiin haitarinsoittoa, ihailtiin Pariisin valoja ja nautittiin elämästä.

Sacré Coeurin vierestä löytyy myös tori jossa taiteilija sekä myyvät töitään että tekevät muotokuvia.

Ja koska tällä reissulla todellakin vierailtiin monessa paikassa, lista nähdyistä paikoista vaan jatkuu. Seuraavana oli vuorossa Cimetière du Père Lachaise, josta löytyy sun vaikka kenenkä hauta, muun muassa Edith Piafin, Frederic Chopinin sekä Jim Morrisonin.

Versaillesiin tehtiin yksi päiväreissu ja voin kyllä suositella, varsinkin jos on alle 26v EU-kansalainen. Silloin nimittäin pääsee ilmaiseksi mikä on aina aika hyvä juttu. Ja sitten kun vielä löydettiin audioguidet (mitä ne onkaan suomeks) jotka oli nekin ilmaiset niin olin onnellinen! Kerettiin jo vähän kierrellä ennen kun saatiin selostukset mukaan, ja kyllä vaan kierroksesta sai irti aika paljon enemmän selityksen kanssa.

Tässä ehkä huonoin matkan aikana nähty kohde, eli Ranskan kansalliskirjasto. Ei erityisen hieno paikka eikä muutenkaan mitään nähtävää, käveltiin pitkä matka sinne ja oli kylmä ja nälkä. Siihen summautuu aika pitkälti minun tuntemukset tätä paikkaa kohtaan.

Nähtävyyskierros jatkui ja siihen kuului mm. Victor Hugon talo, Panthéon (sielläkin kuuluisuuksia hautakammioissa sekä Foucaultin heiluri), Riemukaari, Louvre, Orsayn museo, Concorde, ...

Viimeinen paikka jossa vierailtiin oli katakombit. Sinne saatiin vähän lisää seuraa kun Oona ja Anniina matkustivat vähän ympäriinsä ja löysivät itsensä samaan aikaan Pariisista.

"Seis! Tämä on kuoleman valtakunta"

Huh kun tästä päivityksestä tulee pitkä. Jaksaakohan kukaan edes lukea tai katsoa näitä kaikkia.

Päätettiin Pariisissa vielä että ennen kuin suunnataan takaisin Caeniin tehdään pikavisiitti Roueniin. Tämä paikka on kuuluisa Jeanne D'archista, sillä sekä oikeudenkäynnit että tuomion täytäntöönpano tapahtui tässä kyseisessä kaupungissa. Käytiin siis Jeanne D'arc -museossa (mikä oli varmaan paras museo, tosi hyvillä videoilla kerrotut tapahtumat, onkin aika uus museo) sekä Jeanne D'arc -tornissa.

Nätti kaupunki oli muutenkin ja nautin ihan vain sen katselusta ja ympäriinsä kävelystä.

Luovutettiin jo hyvässä vaiheessa päivää ja päätettiin lähteä takaisin Caeniin, koska väsymys alkoi jo painaa ja aikaisin lähtiessä varmistettiin se että kerettäisiin käymään ruokakaupassa jo sen illan aikana.

Paljon kerettiin tosiaan nähdä viikon sisään ja oikein mukava reissu oli. Tässä vielä kuvatodistetta museoiden sisäänpääsylippujen muodossa. En oo ihan varma onko tuossa kaikki, mutta ei oo kyllä koskaan tullut yhdelläkään lomalla käytyä ihan näin monessa museossa.

Je suis une maîtresse

Ja tosiaankin siis naispuolinen luokanopettaja eikä salarakas (maîtresse sanan kaksi merkitystä).

Jonkinasteinen arki on kerennyt jo kehittyä täällä kaikesta huolimatta. Oma huone alkaa tuntua jo omalta tilalta ja tietyt reitit tuntuvat tutuilta. Myös ruokailut ovat jo rutiintuneet ja muitakin arkisia tapoja jo löytyy.

Tässä nyt sitten se rakennus, jossa käyn sekä koulua, että asun. Tunneille on tosiaan helppo mennä kun ulos ei tarvitse astua, kengät kuitenkin olen suosiolla laittanut jalkaan.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy taivas on ollut täällä myös melko harmaa. Kuitenkin säätilat saattaa muuttua todella nopeasti ja saman päivän sisällä on tullut nyt nähtyä niin auringonpaistetta kuin sadetta, sekä myös lumipyryä. Tulee melkein mieleen Glasgown aika, kun siellä oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että jos aamulla paistoi aurinko, niin iltapäivällä satoi ja toisin päin.

Kuitenkin täällä kukat kukkii iloisesti, mikä on edelleen niin outoa.

Ranskalaisilla on samankaltaisia lettuja kuin meilläkin, vaikkakin hieman erilaisia. Kuitenkin hyviä! Täällä on käytännössä kahta erilaista lajia, on crêpe sekä galette. Crêpe on makea vehnäjauhoon tehty lettu jonka kanssa voi valita niin marjoja kuin nutellaa, siirappia tai muuta vastaavaa. Galette on puolestaan tattarijauhoon tehty suolainen lettu ja sen päälle voi saada vaikka paistetun kananmunan. Itse valitsin syödessä herkkusieniä ja juustoa. Oli hyvää!

Täällä Ranskassa olen päässyt kokemaan myös pesuloiden ihmeen, koskaan ennen ei ole tarvinnut käyttää mitään itsepesulaa tai muuta. Glasgowssa meillä oli oma pesukone ja Jyväskylässäkin on taloyhtiön pesukone. Vähän aikaa sain tutkailla että miten ne masiinat toimii ja sitten siellä pitikin lähes tunti istua ja odottaa että pyykit peseytyy. Onneksi tajusin ottaa kirjan mukaan niin oli sitten jotain tekemistä odotteluaikana. (Kirja on muuten nimeltään Moottoripyörällä Himalajalle ja se on tosi huisi kirja, varsinkin kun on jo käynyt Intiassa niin osaa samaistua joihinkin juttuihin, mutta hyvä se on varmasti vaikka ei olisi käynytkään!)

Ja koska en halunnut käytää kuivausrumpua niin päädyin virittelemään vaatteet kuivumaan huoneeseen joten kuten. Hyvin kuivuivat!

Ja sitten otsikon jo kertomaan asiaan, opettajuuteen. Teen täällä tosiaan lyhyen harjoittelun joka sisältää pääosin (lue: kokonaan) observointia. Yhden päivän ajan ollaan jo oltu koululla, olen siellä ranskalaisen opiskelijan kanssa joka sitten suorittaa sitä opetushajoitteluaan. Aika erilainen meininki on ranskalaisessa koulussa ja ainakin näin yhden päivän jälkeen kallistun sille puolelle että pidän enemmän suomalaisesta opetustyylistä ja järjestelmästä. Kuitenkin aika opettavaista päästä näkemään tätä koulujärjestelmää täällä. En ehkä pitkästytä pidempään vaikka itse aika intohimoisesti asiaan suhtaudunkin, mutta sanonpahan kuitenkin että tunnit kestävät sen puolitoistatuntia - kaksi tuntia ja oppilaat saavat puhua tai keskustella minimaalisen vähän ja pääasiallisesti kaikki opetus tapahtuu niin että opettaja kertoo miten asia on, jonka jälkeen ehkä tehdään jokin tehtävä tai opettaja kuulustelee oppilailta ovatko he asian ymmärtäneet. Ei tueta eri oppimistyylejä tai muuta ja huomasin ainakin itse jo kyllästyväni tunnilla. Samalla ihmettelin miten oppilaat oikein jaksavat.

Huh. Kuitenkin lapset ovat samanlaisia oltiin sitten missä tahansa, ja uteliaita kysymyksiä sain kuulla kaikesta, niin perheestä kuin lempiväristä lähtien.

Nyt alkaa jo olla viikko lopuillaan ja tässä myös vähän vielä kurkistusta siihen, mitä tulee tapahtumaan reissussa, joka starttaa jo huomenna!

Nyt ei enää muuta kuin: à bientôt!