Michigan - my second home

Oh how I miss Trufant... En olis tätä varmaan uskonu jossain vaiheessa noin kaks vuotta sitten sanovani, mutta mulla on vieläkin aina välillä kaamee ikävä jenkkeihin. Esim tänään, just lopetin skypettämisen mun host perheen kanssa, ja en tiiä, tekis melkein mieli vaan ostaa lentolippu Grand Rapidsiin. Vuosi jenkeissä oli ihan mahtava kokemus ja yhä vieläkin on ikävä niitä ihmisiä, joista tuli mulle niin tärkeitä sen vuoden aikana. Catie esimerkiks, edelleenkin yks mun parhaista ystävistä. Ihana ihminen, totta kai se on hassua kun ollaan niin eri kulttureista, mutta hei, sehän vaan rikastaa meidän kanssakäymistä! Jotenkin tuntuu että on hankalampaa kun juttelee näitten ihmisten kanssa skypessä, kun tulee aina kovempi ikävä. Mutta sitten (kokemuksesta tiedän) jos EI juttele, se ikävä myöskin vaan kasvaa ja kasvaa.... En tiiä. Viime vuos meni vielä jotenkin ihan hyvin ettei ollu niin kaamee ikävä. Ehkä se että oli vähän totuttelemista vielä suomeen. Mutta nyt haluaisin vaan ostaa lentolipun USA:han. Ja ihan vaan näitten ihmisten takia, sillä on niin moni asia kuitenkin täällä Suomessa paremmin. Mutta silti. Mun toinen perhe ja ihana rakas tärkeä ystävä on siellä, ja mitä vaan haluaisin, olis että saisin puhu kasvotusten, halata ja vitsailla heidän kanssa ilman, että täytyisi koko ajan tapella sen kanssa miten skype katkeilee, nettiyhteys on huono ja puolet sanoista jää kuulumatta. Haluaisin vaan normaalia kanssakäymistä näitten minulle tärkeiden ihmisten kanssa jotka jostain kumman syystä sattuvat asumaan melkein maapallon toisella puolella.

Catie, my lovely, amazing friend. Gosh how I miss you..

 Ja sitten minä ja minun ihania ystäviä!! (Minut voikin tunnistaa vaaleasta hiuspehkosta....)

 Graduation day!! Oh so happy. Eipä tiedetty miten kipeältä kohta alkava ero voisi joskus tuntua.

 Ja Dad ja me tytöt. Vitsaillaan aina ja meillä on tosi hauskaa dadin kaa vieläkin jopa skypen välityksellä.

 Ja sekin on minusta hassua miten aika todella kultaa muistot. Siis vaikka muistan etten kokenut esim. joulua Amerikoissa mitenkään niin huippuna tai sitten Thankgivingiä tai Easteria, mutta kun nyt miettii, niin olis niin huippua mennä Black Friday shoppingille, syödä pumpkin pieta (se on hyvääää) ja banana breadia ja nähä ne naurettavat muovihöskät ja valot pihamailla mitä ne laittaa jouluks. Ja Halloween.. Se oli huippu! Koulun tanssiaiset, cheerleaderit ja jalkapallopelit, maissipellot, kaikki mahdolliset juhlapyhät ja se normaali elämä. Kaikki se oli jotenkin niin, en tiedä, Amerikkaa, että se vouhotus piti antaa niille anteeks. Ja kyllä se oli loppujen lopuks jotenkin vaan niin hauskaa!

And I truly miss you too!! Hope to see you soon!
Love,
Ellie

What a day..

Tänään melkein kuin leikin kotiäitiä, sillä olin koko päivän pikkuveljeni kanssa kotona. Nyt on koeviikko ja minulla oli vapaapäivä (eikä tietokonetta, koska äiti tarvitsi sitä töissä), joten tein kaikkea mahdollista tämän päivän aikana. Oikeastaan olen onnellinen ettei minulla ollut tietokonetta, sillä muuten en olisi varmasti tehnyt tätä kaikkea.

Aamulla ensin herättiin innokkaana veljen kanssa, ja aamupalan jälkeen minä jopa tiskasin! Vapaaehtoisesti! Inhoan tiskaamista mutta en tiedä, joku hulluus iski :D

Sitten tein fetajuustokolmiota. Ne on rakkaus <3
 Ja täytettyjä paprikoita. Tein niitä erilailla mitä olen ennen tehnyt, nyt laitoin paprikoihin täytteeksi vain sipulia, purjoo, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä erilaisia juustoja. Itse tykkäsin näistä kovasti, mutta pikkuveljet eivät niinkään..

 Sain myös aikaiseksi tehdä kuvataiteen lopputyötäni hieman eteenpäin tänään (olen kuvataidelukiossa). Eihän tässä kiire yhtään olekaan, ensi viikolla pitäisi työn olla valmis ja minä vasta tässä vaiheessa, että piirrän metaaligrafiikassa.... Noh, vaatii ehkä että menen koululle sitten vedostamaan vapaapäivinäkin :D mutta toiveissa olisi että saisin tämän kummiskin valmiiksi ihan tämän jakson puolella, koska en jaksaisi yksin siellä sitten vedostaa. Mutta näkee nyt.

Tässä vielä kuva minkä pohjalta teen tuota metalligrafiikkatyötä. Ja lopputyöni on siis kolmiosainen, tuossa on vain yksi osa.

Vättösunnuntai

Tänään on tullut löhöiltyä sitten ihan kunnolla. Ensin olin aamulla kaverin luona ja katsottiin yhdessä leffa, täysin tällainen hömppä ihan vain sen kunniaksi kun kirjoitukset on ohi :) Prinsessapäiväkirjat 2 siis ja sehän on ihan huippu leffa!! :D

Sitten tuli syötyä aimo annos jäätelöä, rakkauteni on uudet Aino-jäätelöt niissä pienemmissä purkeissa, tosi hyvän makusia :)

Ja kaiken tämän tyhjänpäiväisen mutta mukavan aktiviteetin jälkeen päätin selailla kuvia tietokoneellani, kaikkia mahdollisia kuvia viime kesästä, joka totta puhuen oli todella mahtava kesä! Kaikkea mahdollista kivaa sisältyi kesääni, käytiin kavereiden kanssa juhannuksena Kalajoella, olin Itävallassa 10 päivää, kävin Lapissa (näin Joulupukin!) ja vietin paljon aikaa kavereiden kanssa. Jotenkin kesä oli todella mukava! (Saattaa osin johtua siitä että oli ensimmäinen kesä 18 vuotiaana ja jotenkin oli paljon enemmän vapautta ja niin...) Ihan tuli ikävä kesää ja kaikkia mukavia muistoja tuli kun selasin kuvia läpi.

Kaunis Schärdingin kaupunki Itävallassa

Alpeilla!

Oli aika mielenkiintoista laskea mäkeä caprit ja toppi päällä :D

Santa Parkissa

Joulupukki ja minä

Ah, oli kyllä niin mukavaa, mutta uskon, että vähintään yhtä mahtavia kesiä ja aikoja on vielä edessäpäin!!

Huh huh. Onpas siitä aikaa kun viimeks olen tänne saanut mitään aikaiseksi kirjoitettua. Mutta niin. Enimmäkseen itselleni tätä kuitenkin teen, ja tiedä vaikka tänne joskus eksyisikin jotain, mistä olisi jollekin muullekin jotain iloa.

Nyt on sitten abivuosi meneillään. Kaksi vuotta on siitä kulunut, kun jenkkeihin lähdin, ja vaikka muistot on vieläkin mielessä ja välillä on kaipaus sinne, on aika kulunut kun siivillä. Syksyn kirjoitukset on ohi ja tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa mietityttää. Mielessä käy monesti kysymys, että kun keväällä saadaan (toivottavasti!!) lakit päähän, niin minnes minä sitten olen suuntaamassa? Moni asia minua kiinnostaa, mutta silti olen täysin avoin monelle eri asialle. Monesti tuntuu että olen täysin hukassa.

Kirjoitin tässä yksi päivä listaa mitä haluaisin tehdä elämälläni. Yritin miettiä sellaisia asioita jotka olisivat must-to-do listalla, jotain mikä antaisi minulle vinkkiä, mitä tekisin lukion jälkeen. Listasta tuli tällainen:

Mitä minä haluan tehdä elämäni aikana:

1. maailmanympäri-matka
2. interrail
3. opiskella ulkomailla
4. joskus tulevaisuudessa saada työ ja perhe ja jotain
5. keksiä mitä haluan tehdä elämälläni

Kuten huomaatte, se mitä haluaisin tehdä painottuu aika pitkälti matkustamiseen. Siitä on tullut minulle intohimo. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin mennä uuteen maahan, tutustua uusiin ihaniin ihmisiin, maistella uutta ruokaa, nähdä kauniita paikkoja ja kokea siitä huumaa, mikä tulee kun olet vieraassa maassa. Ja tämän tuntemuksen voittaa vain se, kun koet olevasi osa tätä vierasta maata. Haluaisin kokea sen tunteen kun menisin omaan asuntooni New Yorkissa, kulkisin opiskelijana St. Andrewsin yliopiston kampuksella, tai istuisin parvekkeella ihastellen Pariisin valoja kun menisin nukkumaan pikku loukkoon, joka olisi kämppäni. Haluan kokea ja nähdä niin paljon, etten ole varma riittääkö tämä pieni elämäni siihen. Haluaisin kuitenkin, että minulla olisi jotain mikä esim. turvaisi elantoni, jokin koulutus ja jotain, etten olisi täysin tyhjän päällä.

Kaikki tämä kokemuksien jano ja muu saattelee minut epätietoisuuteen märehtimään että jos en tee asioille jotain jumitan tänne kylmään Suomeen enkä ikinä pääse minnekkään. Niin. No siitä voitte olla varma etten tule pääsemään mihinkään lopputulokseen tämän postauksen aikana, vaan jaarittelen loputtomiin sitä, mitä kaikkea haluaisin tehdä..

Vakavissani olen miettinyt viime aikoina josko lähtisin Skotlantiin opiskelemaan. Skotlanti vaikuttaa unelmien täyttymykseltä, siellä opiskelu on ilmaista EU-jäsenmaiden kansalaisille (JIPII sanon minä köyhänä lapsena), kieli on kuitenkin vielä englanti, jonka luulisi olevan minulla jotenkuten hallussa, ja hakusysteemikään ei ole ylitsepääsemättömän hankala. Hankaluuksia tuottaa kuitenkin se, että tämä olisi jotain täysin uutta, pelottavaa ja jotenkin jännittävää (exciting, sanoisin)! Miettikää nyt, muutto toiseen maahan neljäksi vuodeksi, ei vain 10 kuukaudeksi, asuminen täysin yksin, ei olisi perhettä joka pitäisi minusta huolta. Olisin täysin omillani. Toki tämä samankaltainen yksin asumisen muoto tapahtuisi Suomessakin, mutta täällä minulla olisi jonkinlainen tukiverkko, olisin sitten Helsingissä tai Rovaniemellä, ja systeemikin olisi tuttu ja suomenkielinen. Kuitenkin, en usko että antaisin sitä ikinä itselleni anteeksi jos en edes yrittäisi tätä mahdollisuutta. Ja koska jääräpäinen (ja hivenen outo olen) en tunne että pelkkä vaihto-oppilasvuosi riittäisi. Haluan olla sen koulun virallinen opiskelija, opiskelija joka valmistuu sieltä, aito, oikea opiskelija, joka voi osallistua kaikkeen ohjelmaan jota koulu tarjoaa. Ei vain yksi vaihto-oppilaista. Päätös tulisi tehdä pian, sillä hakuaika skotlantilaisiin yliopistoihin on syksyllä, joten hyvinkin varmasti alan kohtapuoliin täytellä hakukaavakkeita... How thrilling!!

Kuitenkaan en voi olla helppo ihminen vaan täytyy minun puntaroida kaikkea mahdollista ja miettiä olenko vielä kuitenkaan valmis tähän (kaksi-kolme vuotta sitten olisin jo pakannut valmiiksi tässä vaiheessa...) ja haluanko vielä mennä opiskelemaan (en esimerkiksi tiedä mitä haluaisin opiskella :D) vai haluanko pitää välivuoden ja tehdä jotain?? Olenhan jo periaatteessa pitänyt yhden välivuoden mutta mutta. En tiedä. Kohta olen varmaan 30-vuotias ja aloittamassa vihdoin yliopistoa ensin tehtyäni kaikkea muuta. Ja itse asiassa, eihän siinä mitään, kunhan vain voisin olla tyytyväinen siihen mitä olisin tehnyt elämässäni. Se on ehkä se tärkein asia, minkä haluaisin toteuttaa ja miksi olen näin epätietoinen. Haluan toimia elämässäni niin, että kun vanhana mummona katson elämääni taaksepäin, voin olla ylpeä itsestäni ja onnellisena miettiä kaikkea sitä mitä olen tehnyt elämäni aikana. Siinäpä minulle tavoite.

vieraita

Tänään meillä kävi tosi mukavia vieraita kun Janita, hänen pikkusisko, äiti sekä mummo ja ukki tulivat meillä käymään! Oli ihana nähä taas pitkästä aikaa ja oli aika jännää nähä nyt Suomessa kun edellisen kerran kun nähtiin oltiin vielä jenkeissä. Mutta oli mukavaa jutella kunnolla taas pitkästä aikaa!

Tänään oli meillä myös tosi iso myrsky, satoi vaikka kuinka paljon ja ukkostikin kovasti. Oli jo melkein pelottavaa :)

Vieläkin tuo sataa joten vois tästä lähtee vaikka unten maille.

sunny day

Tänään on ollu kyllä ihanan lämmin kesäpäivä ja aurinko paisto nätisti :) Mulla päivä tosin hyvin pitkälti meni yläkerran kattojen maalauksessa mutta ihan kiva päivä silti, sillä talo edisty kuitenkin hieman. Viestittelin myös tänään Tinan kanssa Facebookissa mikä oli tosi mukavaa. Tina siis on vaihtari sveitsistä joka tulee asumaan meille ensi vuoden ajaksi. Saas vain nähä missä me sitten asutaan sillon kun se tulee.. Toivottavasti sentään jossain talossa. Tosi harmi kun tämä meidän talo ei meinaa onnistua.

Mutta tänään saatiin opetusluvat, että vihdoinkin pääsen ajelemaan teille autolla iskän kanssa! Tästä tulee kyllä mielenkiintoista :D minä ja auto ei nimittäin oo ehkä mikään paras yhdistelmä, mutta saas nähä mitä tästä tulee... Innolla odotan!

Veli oppi tänään ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, pakkohan siitä on olla ylpeä!! :)

Kokeilin tänään myös ekaa kertaa piilareita jotka kyllä tuntu jännältä päässä. Oli ihanaa olla ilman silmälaseja, mutta koska noissa piilareissa ei oo vielä hajataittoo, en telkkaria oikein voinu kattoo. Mutta ens tiistaina kun menen käymään optikolla saan sitten ne ihan oikeet piilarit hajataiton kanssa! Ihanaa.

Olen tässä lukenut kirjaa Ole luonani aina, se on kyllä tosi jännä, mielenkiinnolla odotan mitä siinä tulee tapahtumaan! Aloitin tätä kirjaa lukemaan ihan vaan sen takia, että haluan nähdä sen elokuvan mutta päätin sitten lukea kirjan ensin. Kohta sitä pääsee sitten koulukirjoja jo lukemaan... No on tässä sentään vielä kaks viikkoo töitä ja reilu viikko lomaa jäljellä.

Mutta mukava aurinkoinen kesäpäivä on ollut!

Jo kolme viikkoa kotona!

Ei ole pahemmin tullut käytyä täällä sen jälkeen kun tulin kotiin mutta täällä sitä vihdoin ollaan! Paljon on kerennyt tapahtua siitä kun pääsin kotiin, oli mummon 80 vuotis synttärit, näin viimeisin harry potterin ja olen käynyt kavereiden kanssa vähän joka puolella. Kävin myös veljien kanssa tädin luona Vantaalla kylässä ja pitihän sitä mennä Linnanmäelläkin käymään... Olin myös riparilla jo viikon isosena ja kaikkea mahdollista muuta. On sitä tullut myös ihan vaan oltua kotona ja autettua vanhempia tuossa rakennustyömaalla, kun se meidän talo ei ole vieläkään ihan valmis. Oman huoneen kattoni olen maalannut ja kaikkea muuta pientä olen siellä avustanut. Mutta on se ihanaa olla kotona ja suomessa ja mennä ihan vaan normaaliin kauppaan missä on kaikkea normaaleja ruokia! On se suomalainen ruoka aika hyvää, kaikki ruisleivät ja suklaat kyllä niistä nyt nautitaan!

Pikkuveli Johannes Linnanmäellä

Tuli sitä perhepotrettikin otettua siellä syntymäpäivillä..

Koko ripariporukka!

3 Cowboyta.....